VIIMEINEN SUUDELMA
Paritus: Neville ja Luna
HUOM! En omista hahmoja tai tapahtumapaikkoja vaan ne ovat Rowlingin. Minä vain yhdistän ne mielikuvitukseni kanssa tarinaksi.
Linnan portilla seisoo lyhyt ja hieman paksu hahmo, jonka silmät harhailevat vähän väliä linnan oville päin. Hahmon tummanruskeat hiukset ovat hieman sotkussa, joka antaa hahmolle rennon oloisen ulkonäön.
Neville siellä odottaa Lunaa. Tyttö oli luvannut tulla sinne keskiyöllä. Nevillea hieman hirvitti olla siellä, sillä jos Voro tai Kalkaros löytäisi hänet... Sitä hän ei halunnut ajatella.
Lopulta vaaleahiuksinen hahmo kulkee Nevillea kohti. Tytön vaatteet ovat hieman erikoiset ja päälaella on kummalliset lasit. Mutta se kaikki vain korostaa Luna Lovekivan erikoisuutta.
- Mennään Tylyahoon. Luna anelee. Olen aina tahtonut nähdä sen yöaikaan.
- Hyvä on. Neville huokaisee ja salaa hymyään. Hän rakastaa tuota tyttöä, tai ainakin rakasti. Nykyään hän ei enää ole varma tunteistaan.
Hetken kuljettuaan pari saapuu Rääkyvän röttelön edustalle ja Neville rohkaistuu sanomaan.
- Kuule Luna, olen miettinyt tätä meidän suhdetta enkä ole varma toimiiko tämä. Miksi meidän täytyy salata tätä muilta?
- Sillä Padma taitaa pitää sinusta ja hänen sydämmensä särkyy jos hän kuulee meistä. Luna vastaa rauhallisella äänellään.
- No luulenpa, että meidän täytyy sitten lopettaa tämä, ainakin väliaikaisesti. Neville tokaisee ääni kuorrutettuna surulla.
- Voi Neville. Luna kuiskaa ja hänen poskelle vierähtää kyynel.
Neville vain vetäisee tytön lähelleen, pyyhkäisee hiuskiehkuran tämän kasvoilta, kuivaa kyyneleet ja painaa suukon tämän pehmeille huulille.
- Hyvästi. Hän vielä sanoo ennen kuin kääntyy takaisin linnaa kohti.
Heidän suhde on nyt ohi, ainakin väliaikaisesti. Mutta silti Lunasta tuntuu, että tämä oli viimeinen suudelma tuon pojan silkinpehmeiltä huulilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti