TESTI; Mihin tupaan kuulut?

Huom! Kannattaa ottaa viereen sulkakynä ja pergamentin palanen, jos ei omista hyvää muistia.

1. Lempiväri?
    a) Punainen
    b) Sininen
    c) Vihreä
    d) Keltainen

2. Luonne
    a) Rohkea
    b) Älykäs
    c) Ilkikurinen
    d) Rehellinen

3. Lempihahmo
    a) Harry Potter
    b) Luna Lovekiva
    c) Draco Malfoy
    d) Cedrig Diggory

4. Kun näet jästipoikien kiusaavan pientä tyttöä, mitä teet?
    a) Menen väliin ja käsken lopettaa uhaten, että lyön nyrkillä
    b) Tainnutan jokaisen, muunnan tytön muistia, ja läksytän poikia kiusaamisesta
    c) Kysyn pojilta saanko liittyä seuraan
    d) Rykäisen ja pyydän, että lopettaisivat, en kuitenkaan rohkene  mennä tytön ja poikien väliin

5. Lempiopettajasi Tylypahkassa
     a) Mc Garmiva
     b) Lipetit
     c) Kalkaros
     d) Verso

6. Lempieläin
     a) Leijona
     b) Kotka
     c) Käärme
     d) Mäyrä

7. Mihin tupaan haluaisit kuulua?
    a) Rohkelikkoon
    b) Korpinkynteen
    c) Luihuiseen
    d) Puuskupuhiin

-------------------------------------------------------------------------

TULOKSET:

eniten a) vastauksia:
OLET ROHKELIKKO!
Ehkä kuulut Rohkelikkoon,
jos sydämmes urhoollinen on,
on sulla ritarin uskallus
ja olet kumman peloton.

eniten b) vastauksia:
OLET KORPINKYNSI!
Kenties viisas Korpinkynsi,
on koti sun alttiin mielen.
Siellä älykkäät ja terävät oppii
yhdessä taikuuden kielen.

eniten c) vastauksia:
OLET LUIHUINEN!
Tai voihan olla että Luihuisesta
sä löydät ystävät aidot.
Ovelat velhot ei keinoja kaihda,
ovat tarpeen kaikki taidot.

eniten d) vastauksia:
OLET PUUSKUPUH!
Ehkä on luontosi rehti Puuskupuh,
sinuun aina voi luottaa,
ei malttisi petä ja aherrus sulle
vain silkkaa iloa tuottaa.

fanfic; PETTURI 4.OSA

Petturi
Paritus: Dramione+Ron
Huom! En omista henkilöitä tai tapahtumapaikkoja, vaan ne ovat Rowlingin. Vain tarinan kulku on minun.

4.osa

Ron kidutti Dracon lähes hulluuden partaalle ja lopetti vasta tämän ollessa liian voimaton huutamaan.
- Sectumsembra. Ron loitsi ja Dracon kylkeen tuli todella syvä haava. Verta valui ja Ron nauroi mielipuolisesti.
- OLEN SAANUT KOSTONI!!! Hän huusi ja katsoi kolmen pitkän minuutin ajan verta vuotavaa Dracoa. Hermione itki katon rajassa ja pyysi Ronia laskemaan hänet alas, mutta Ron ei laskenut häntä ennen kuin oli varma, että Draco olisi liian heikko selviytyäkseen. Lopulta Ron laski Hermionen alas ja lähti pois. Hän lukitsi huoneen oven ja hänen naurunsa kuului vielä pitkän aikaa. Hermione poimi lattialta Dracon sauvan, toivoi ehtivänsä pelastaa rakkaansa ja alkoi loitsia.
- Vulnera Sanentur, Vulnera Sanentur, Vulnera Sanentur. Veri palasi Dracon kehoon ja haavat paranivat, mutta ne jättivät miehen kylkeen ikuisen arven. Myöhemmin samana iltana, kun Draco toipui huoneessaan ja Scorpius oli jo nukkumassa. Ovelta kuului koputus. Hermione otti sauvansa. Avasi oven ja oli valmiina loitsimaan. Ovella oli Ron.
- Miten armas miehesi voi? Onko hän jo kuollut?
- Itse asiassa, hän voi hyvin, on vain hieman heikkona.
- Miten sinä?
- Jos et muista niin olen työkseni parantaja. Minä osaan tälläiset hommat.
- Voi Merlinin parrat! Unohdin työsi! Minun kai täytyy tappaa sinutkin.
- Varjelum. Hermione loitsi äkkiä suojan eteensä. Sinä et tapa ihan ketään. Saat luvan lähtä kotiisi ja odottaa siellä papereita.
- Papereita??
- Niin, lähetin jo ministeriöön ero-anomuksen ja lähestymiskielto pyynnön, joten alahan laputtaa. Ron katsoi Hermionea häkeltyneenä.
- Sinä, sinä siis eroat..
- Kyllä, minä eroan, sillä rakastan Dracoa, etkä sinä voi muuttaa sitä totuutta millään maailman voimilla.
- Senkin petturi! Ron karjaisi ja kaikkoontui.
   Tuon illan jälkeen Hermione ei enää nähnyt Ronia, mutta ei saanut nähdä myöskään Rosea tai Hugoa, vaikka rakasti heitä yhtä paljon, kuin kolmatta lastaan Scorpiusta.

fanfic; PETTURI 3.OSA

Petturi
Paritus: Dramione+Ron
Huom! En omista hahmoja taikka tapahtumapaikkoja, vaan ne ovat Rowlingin. Vain tarinan kulku on minun.

3.osa

Hermione ei tiennyt paljonko kello oli, mutta hän kuuli oven ulkopuolelta ääniä.
- Hermione! Joku huhuili. "Se on Draco." Hermione ajatteli.
- Draco olen täällä! Hän huusi. Hermione kuuli juoksu askelia ja pian ovi jo aukesikin.
- Draco! Hän huudahti ja juoksi miehen syleilyyn.
- Mitä sinä täällä teet? Draco kysyi.
-Ron otti minut vangiksi ja... Voi ei, hän aikoi tehdä sinulle jotain. Sinun täytyy paeta Scorpiuksen kanssa.
- Mutta en voi jättää sinua tänne yksin. Draco sanoi ja katsoi syvälle Hermionen ruskeisiin silmiin.
- Etkä jätäkkään. Ronin ääni kuului ovelta. Tainnutu! Draco lyyhistyi Hermionen jalkojen eteen ja hän nyyhkäisi. Hänen täytyisi pärjätä yksin, ilman Dracon apua. Ron käveli Hermionen luo ja otti muitta mutkitta kiinni tämän ruskeasta hius pehkosta.
-ISTU! Hän komensi Hermionea.
- Entäpä jos en. Hermione sanoi uhmakkaasti ja katsoi miehen vihasta vääristyneitä kasvoja.
- Sitten saat nähdä tuon niljakkeen kärsivän. Ron vastasi. Hermione ei uskaltanut väittää enää vastaan vaan istuutui lattialle, mutta vältti nyt Ronin silmiin katsomista.
- Selitä!
- M-mitä minun täytyy kertoa sinulle? Hermione kysyi arasti.
- Tiedät kyllä!
- M-mutta minä en muista mitään. Hermione yritti.
- Älä valehtele minulle senkin ämmä! Sinä olet ollut täällä aivan tietoisena tekemisistäsi, etkä minään noiduttuna orjana! Ron ärähti ja sivalsi Hermionea taika raipallaan. Hermione vinkaisi. Hänen täytyisi saada Dracon sauva, jotta voisi herättää Dracon ja saada hänet lähtemään Scorpiuksen kanssa. Mutta miten. Ron seisoi siinä edessä ja vaati totuutta ja Scorpius tulisi pian kotiin Bellatrixin luota. Jos Ron tekisi pahaa Scorpiukselle.. Sitä Hermione ei kestäisi. Hänen täytyi pitää Ron poissa äsken kuulemastaan nimestä, jottei tämä tajuaisi, että Rosella ja Hugolla on velipuoli.
- En voi kertoa kaikkea ilman Dracoa. Hermione sanoi hiljaa.
- Hyvä on, Ron sanoi, herpaannu.  Draco nousi ylös ja otti taikasauvansa.
- Älä yritäkkään Malfoy, vangitseous! Dracon ympärille tulivan köydet, jotka sitoivat hänet niin ettei hän voinut enää loitsia.
- Minä vielä kostan tämän Weasley. Draco ärisi.
- Hui ku pelotta! Ei taida Malfoy tietää, että olen Taikaministeriön toiseksi paras aurori. Ron sanoi korottaen ääntään loppua kohden.
- Hei lopettakaa kumpikin! Hermione huusi. Miehet hiljenivät, mutta Ron rikkoi hiljaisuuden.
- No nyt, kertokaa mitä tämä on. Miksi vaimoni juoksee yhtenään Malfoyn kartanolla ja näyttää iloiselta ja tullessaan kotiin sulkeutuu huoneeseensa?
Hermione ja Draco katsahtivat toisiaan. Mitä he voisivat vastata.
- VASTATKAA! Ron karjui niin, että sylki roiskui.
- No, ensinnäkin, minä taidan ... Hermione mutisi loppua kohden niin hiljaa, ettei siitä kuullut mitään.
- Puhu kunnolla!
- Minä taidan rakastaa Dracoa. Hän sanoi ja nosti päätään ylöspäin niin, että näki Ronin kasvot.
- Sinä sanoit MITÄ?!?
- Sanoin, että rakastan Dracoa. Jos se ei menen kaaliin en voi sille mitään. Minä lähden nyt ja otan UUDEN mieheni mukaani. Hermione sanoi tomerasti ja nousi lähteäkseen.
- Sinä et mene mihinkään! Ron huusi ja sivalsi Hermionea raipalla.
- Vastaat jokaiseen kysymykseeni onko selvä?!?
- Luuletko että..
- ONKO SELVÄ!
- Hyvä on! Hermione istuutui uudelleen ja hivuttautui lähemmäs Dracoa, mutta Ron asetti jalkansa heidän väliinsä.
- Pysy siinä! Hermione pysähtyi ja katsoi Roniin.
- Kuka on se pieni poika, jota te kutsutte Scorponeksi.
- Hänen nimensä on Scorpius ja hän on minun 5-vuotias poikani. Draco sanoi kiristellen hampaitaan ärtyneesti. Häntä kuvotti, että Ron oli tahallaan sanonut hänen poikansa nimen väärin. Itse asiassa häntä kuvotti koko Weasley. Mitä hän oli tunkemaan tänne ja kaiken lisäksi sitomaan hänet, Draco Malfoyn?
- SINUN... 5-VUOTIAS... POIKASI!?! KUKA ON TÄMÄN POJAN ÄITI!!!
- M-minä.. Hermione kuiskasi arasti ja katsahti Dracoon, joka hymyili hänelle rohkaisevasti.
- Ja olen itseasiassa ylpeä hänestä. Hän jatkoi jo varmemmalla äänellä.
- SINÄ!! JA VIELÄ YLPEÄ?? TIETÄISIT MILTÄ MINUSTA ON TUNTUNUT, KUN OLEN NÄHNYT SINUN OLEVAN TÄÄLLÄ, TIETÄISIT MILTÄ ON TUNTUNUT, KUN OLET TULLUT KOTIIN MIELI AIVAN MAASSA, TIETÄISIT MILTÄ ON TUNTUNUT KATSELLA, KUN OLET SUUKOTTANUT NÄITÄ NILVIÄISIÄ JA KOTONA ET EDES HUOMIOI MEITÄ!! SE ON OLLUT AIVAN KAMALAA TIEDOKSESI! JA KAIKENLISÄKSI OLEN JOUTUNUT TÄHÄN ASTI SALAAMAAN TIETONI SINULTA!! -Sinä, sinä olet tarkkaillut minua! Olet hirveä!
- MITÄ MINÄ SINUN TUNTEISTASI ENÄÄ VÄLITÄN?!? HALUAN VAIN KOSTONI!
- Ei, sitä sinä et saa. Hermione sanoi uhmakkaasti ja siirtyi Dracon eteen. Tapat samalla minut.
- MINULLE ON AIVAN SAMA MITÄ JOUDUN TEKEMÄÄN!
- Ajattele Rosea ja Hugoa!
- AJATTELE ITSE ENNEN, KUIN MENET JA TEET LAPSEN MALFOYLLE! Hermione katsoi Ronia kauhuissaan. Miten hän saattoi huutaa hänelle noin.
- Kauan olet käynyt täällä! Ron kysyi ja mulkaisi Hermionea.
- H-Hugon syntymästä. Hermione kuiskasi.
- Miten saatoit? MITEN SAATOIT NÄIN VAIN JÄTTÄÄ PERHEESI!!?
- Olen jo sanonut! Rakastan Dracoa, olen rakastanut jo lähes 6 vuotta.
- JA SILTI OLET KOTONA, NIIN KUIN MITÄÄN EI OLISI TAPAHTUNUT!!
- Kotikolo ei ole kotini! Ei ole ollut 6 vuoteen! Kartano on uusi kotini!
- Nyt on aika kiduttaa UUTTA miestäsi. Keholeijus! Ron leijutti Hermionen ilmaan ja tämä joutui katsomaan, kun Ron kidutti Dracoa.
- Ron kiltti, älä tee sitä!! Hermione kiljui katon rajasta, mutta Ron oli täynnä vihaa, eikä hän kuunnellut Hermionea.

fanfic; PETTURI 2.OSA

Petturi
Paritus: Dramione+Ron
Huom! En omista henkilöitä tai tapahtumapaikkoja vaan ne ovat Rowlingin luomia. Vain tarinan kulku on minun.

2.Osa

Hermionen jalat olivat alkaneet jo puutua, kun Ron viimein töksäytti:
- Mitä sinä täällä teet? Onko se liero lumonnut sinut?
- En oikein muista mitään mitä on tapahtunut. Hermione valehteli, sillä ei halunnut sekoittaa Dracoa ja Scorpiusta tähän.
- Valehtelet! Ron sanoi ja sylki naisen jalkojen juureen.
- En ihan totta! Minä en valehtele! Hermione sanoi tomerasti.
- Sinä valehtelet! Ron toisti ärtyneenä. Samassa Hermione tunsi raipan sivalluksen jaloillaan ja hänen silmänsä sumenivat hetkeksi. Ronin loitsiman raipan isku oli ollut niin kova, että jaloissa tuntui olevan sota.
- Ron kulta minä...
- Hiljaa! Älä sano minua kullaksesi, jos et oikeasti tarkoita sitä.
- Kyllä minä...
- ÄLÄ VALEHTELE! Ron huusi niin että sylki roiskui. Olen tarkkaillut sinua. Käyt täällä aina, kun on tilaisuus. Olet täällä paljon onnellisemman näköinen, kuin kotona Kotikolossa.
- Ron ihan oikeasti minä.
- ENKÖS MINÄ JO KÄSKENYT OLLA HILJAA!
Hermione alkoi itkeä hiljaa. Hän ei enää kestänyt Ronin huutoa, joten hän ajattelematta istahti pölyiselle lattialle ja tajusi liian myöhään mitä oli tehnyt.
- Tainnutu! Ron huusi ja kaikki pimeni.
    Luultavasti yöllä Hermionen maailma valaistui ja hän tajusi olevansa edelleen hämärässä huoneessa, jonne Ron oli tuonut hänet. Hän näki oven menevän kiinni muttei ehtinyt reagoida mitenkään ennen kuin jo kuului avaimen kääntyminen lukossa.
"Nyt hän jätti minut tänne ja menee itse luultavasti Kotikoloon Rosen ja Hugon luo." Hän ajatteli ärtyneenä.
"Eikä minulla ole mitään, jolla saada Dracoon yhteyden. Paitsi, jos Ron ei ole tyhjentänyt taskujani minulla pitäis olla kännykkäni viittani taskussa ja voin lähettää Dracolle viestin."
Hän tutki taskunsa ja huomasi ilokseen kännykän olevan siellä. Hän otti sen ja aloitti kirjoittamaan.
Hermione/ Tule äkkiä kellarikerrokseen. Olen täällä missä isäsi piti sinua kfnlf
Hän ehti painaa lähetä nappia ennen kuin Ron oli riistänyt puhelimen häneltä.
- Kuule nainen! Ron huusi raivoissaan. Vai yrität sinä karata. Saat nähdä mitä tapahtuu pelastajallesi, kun hän tulee tänne.
- Eiih.. Ole kiltti Ron. Älä tee hänelle mitään.
- Niinhän sinä luulet.. Saat vielä nähdä. Hän sanoi ja nauroi kammottavasti, kun tallasi kännykän säpäleiksi ja poistui huoneesta.
Hermione konttasi epätoivoissaan sängylle, painoi päänsä tyynyä vasten ja itki itsensä uneen.
     Aamulla Hermione heräsi ja kummasteli missä mahtaa olla. Kun hän näki tallotun kännykkänsä illan ja yön muistot palasivat hänen mieleen ja hänen poskelleen vierähti kyynel. Miten Ron saattoi tehdä jotain näin kamalaa hänelle.

fanfic; PETTURI

Petturi
Paritus: Dramione+Ron
Huom! En omista hahmoja tai tapahtumapaikkoja vaan ne ovat Rowlingin luomia. Vain tarinan kulku on minun.

1. Osa
    Hermione istui hieman levottomana Malfoyn kartanon edessä olevassa pienessä kahvilassa. Hän yritti rohkaista itseään menemään sisään kartanoon pienen kahvikupillisen avulla. Lopulta, kun kahvi oli jo kylmää, hän nousi, käveli tien poikki kartanon portille, astui portista sisään ja meni ovelle. Hän kaiveli taskujaan kunnes löysi etsimänsä. Draco oli antanut hänelle kartanon avaimet juuri näitä hetkiä varten. Hän pääsisi vapaasti 5-vuotiaan Scorpiuksen ja tämän isän Dracon luo. Tai no, ei nyt niinkään vapaasti. Olihan kotona Ron, Rose ja Hugo, joiden luona täytyisi olla.
    Kun hän oli päässyt sisään kartanoon ja oli ehtinyt vasta ottaa huivin kaulastaan, Scorpius jo juoksi häntä vastaan.
- Äitii!
- Hei taas kullannuppu! Hermione huudahti ja otti Scorpiuksen syleilyynsä.
- Äiti, miksi et voi asua kotona? Poika kysyi ja irrottautui syleilystä.
- Äidillä on toinen koti lähempänä töitä. Hän vastasi, mutta se oli valhe. Ei Kotikolo ollut kovinkaan kaukana kartanosta.
- Äiti, saanko lähteä Bella-tädin kanssa eläintarhaan? Poika kysyi ja katsoi anovasti äitiään.
Hermione värähti, kun ajatteli Bellatrixia. Hänen mielessään kävi, että nainen voisi ottaa Scorpiuksen vangiksi ja pyytää tästä lunnaita. Mutta sitten hän ajatteli, että Bellatrix oli ollut erillaisempi Voldemortin kukistumisen jälkeen. Hänestä oli tullut mainio täti Scorpiukselle, vaikka vieläkin hieman halveksi Hermionea.
- Voithan sinä. Hermione vastasi ja hymyili.
    Noin puolen tunnin kuluttua Hermione oli yksin kartanossa. Dracolla loppuisi työt vasta tunnin kuluttua, joten hänen täytyi keksiä itselleen jotain tekemistä. Hän päätti ruveta tutkimaan Malfoyn sukukirjaa. Hän käveli kirjahyllyn luokse, otti kirjan ja asettui pöydän ääreen. Hän pyyhkäisi pölyä kirjan päältä ja avasi sen. Hetken luettuaan joku laittoi kätensä hänen silmilleen ja hän hätääntyi. Hänenhän piti olla täällä aivan yksin. Sitten kuului Dracon ääni:
- Hei muru! Hermione rentoutui huomattavasti kuullessaan äänen ja kysyi:
- Miten sinä nyt jo? Eihän kello ole vasta kuin puoli 6. Olet puoli tuntia etuajassa.
- Tahdoin yllättää sinut. Mies sanoi. Laita tämä liina silmiesi ympärille vien sinut yhteen paikkaan.
Hermione sitoi kuuliaisesti liinan silmilleen ja antoi miehen johdattaa häntä. He kulkivat portaat ylös, käytävää eteenpäin ja kolmet portaat alas. Lopulta Hermione kuuli avaimen kääntymisen lukossa.
- Saat ottaa siteen pois. Draco sanoi. Hermione riisui siteen ja kääntyi luullen, että näkisi Dracon. Hän kirkaisi. Häntä ei ollut vienytkään Draco vaan Ron. Hänellä oli ääninauhuri, jolta kuului Dracon puhetta. Kun Hermione mietti oikein ankarasti hän muisti, että Draco oli juuri nuo sanat sanonut muutama päivä sitten, kun hän oli yllättänyt Scorpiuksen uudella lelu-luudanvarrella.
- Ron mitä sinä..
- Shh... Ron sanoi.
Siinä he seisoivat. Ihan hiljaa. Hermionen sydämmen tykytys alkoi jo laantua, joten hän saattoi tarkkailla ympäristöään. Hän oli jossain hämärässä huoneessa, jonka seinillä oli vain muutama lähes kokonaan palanut kynttilä. Huoneen nurkassa oli sänky ja sängyn alta pilkotti laatikko ja siellä näytti olevan ruokaa. Ronin takana oli ovi, mutta avain ei ollut enää lukossa vaan tallessa Ronin taskussa. Katon rajassa oli paljon hämähäkin seittejä ja lattia oli täynnä pölyä. Hermione tajusi, että hän oli kellarikerroksessa olevassa huoneessa, jossa Draco oli lapsena viettänyt öitä, kun hän oli ollut isänsä mielestä ei Malfoymainen. Ja nyt joku, luultavasti Ron, oli ottanut sen käyttöönsä. Hermione liikahti sänkyä kohti aikomuksena istahtaa, mutta Ronin sanat esti sen:
- Jos liikahdatkin tainnutan sinut ja jätän siihen mätänemään kuoliaaksi.

DIY; Luna Lovekivan lasit

Tarvitset:
- Liimaa
- Sakset
- Kartonkia (värillä ei ole väliä)
- Violetti ja sininen pakastepussi
- Lunan lasien sangat ja kehykset tulostettuna
- Tussin

1. Liimaa lasien osat kartongille.

2. Leikkaa osat irti.

3. Leikkaa pakastepusseista ympyrät linsseiksi.

4. Liimaa linssit laseihin. (Sininen oikealle violetti vasemmalle.)

5. Mittaa sangat oikean pituisiksi.

6. Taita sangoista paksumpaa päätä n. puolen sentin verran.

7. Liimaa sangat kehyksiin. Valmis!

Lasien sangat ja kehykset tulostin viereisestä linkistä -> https://www.google.fi/search?q=lunas+glasses+print&client=ms-android-samsung&source=android-browser&prmd=ivmn&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=0ahUKEwii-ozu5Z3KAhWnm3IKHXVWB84Q_AUIBygB#imgrc=NL4u5l7ny_6OQM%3A

*Oon pahoillani ettei ollut vaiheista kuvia. Myönnän, että unohdin ottaa ne :/*

ESITTELY: Fleur Delacour

Nimi: Fleur Isabella Delacour
Sukupuoli: Nainen
Silmien väri: Sininen
Hiusten väri: Vaalea
Lempinimi: Lima
Ulkonäkö: Fleurilla on pitkät platinanvaaleat hiukset, siniset silmät ja siro hoikka vartalo. Lähes kaikki pojat pitävät häntä hyvin kauniina sillä hän on 1/4 verinen-veela.
Perhe: (Äiti) Apolline Delacour
             (Isä) Monsieur Delacour
             (Sisko) Gabrielle Delacour
             (Mies) William "Bill" Weasley
             (Tytär) Victoire Weasley
             (Tytär) Dominique Weasley
             (Poika) Louis Weasley
Syntymäpäivä: v. 1977
Erikoista: Fleur on 1/4 verinen-veela, (äiti 1/2 verinen-veela ja isoäiti oli veela)ranskalaisuutensa vuoksi Fleur lausuu kaikki H:lla alkavat sanat ilman H:ta esim. 'Arry.

fanfic; KUUTAMOKEIKKA

KUUTAMOKEIKKA

Huom! En omista hahmoja tai tapahtumapaikkoja. Ne ovat Rowlingin. Vain tarinankulku on minun.

13-vuotias Remus Lupin istui levottomana historiikin tunnilla. Seuraavana yönä olisi täysikuu ja hän joutuisi Rääkyvään röttelöön ja siihen karmeaan muodonmuutokseen. Kaiken lisäksi salaa ystäviltään.
     Illalla Remus odotti ulko-ovien vieressä Dumbledorea, jonka oli määrä viedä hänet tällipajun kautta Rääkyvälle röttelölle. Kun rehtori saapui Remus kysyi anteeksi pyytävään sävyyn:
- Anteeksi rehtori Dumbledore, mutta miksen saa kertoa ystävilleni, että olen ihmissusi?
- Koska he saattaisivat uteliaisuudestaan seurata sinua ja vaarantaa oman henkensä. Rehtori vastasi rauhallisella äänellä.
Remus ymmärsi täysin mitä rehtori tarkoitti, mutta sanoi vielä:
- Mutta rehtori, meillä alkaa kohta opiskelu ihmissusista. Mitä jos joku heistä silloin ymmärtää mikä minä olen?
- Sitten sinun on kerrottava heille totuus, mutta myös muistettava kertoa minulle, jos he saavat tietää. silloin voin pyytää Minervaa pitämään heitä silmällä aina täydenkuun aikaan. Mutta kiirehditäänpäs nyt ettet muutu ihmissudeksi siinä ja vaaranna koko koulun henkeä. Dumbledore hoputti.
     Kun he saapuivat tällipajulle rehtori otti maasta kepin ja tökkäsi sillä puussa olevaa kyhmyä ja tällipaju "kovettui".
- Menehän nyt Remus. Hän kehotti. Kuu nousee pian.
Ja Remus meni. Hän ryömi tunnelin toiseen päähän, kiipesi portaat ylös  ja sulki oven. Sitten hänestä tuli ihmissusi, eikä hän muistanut siitä yöstä mitään muuta kuin rehtorin kanssa käydyn keskustelun.

*Olisi kiva jos antaisitte kommenttia siitä mistä piditte ficeissä ja missä täytyisi parantaa :)*

fanfic; PYSYVÄSTI MIELESSÄ

PYSYVÄSTI MIELESSÄ
Paritus: Lily ja Severus (lapsina)
Huom! En omista henkilöitä tai tapahtumapaikkoja. Ne ovat Rowlingin. Vain tarinan kulku on minun.

Kun kulki puiston ohi saattoi kuulla kahden lapsen kuiskivan, muttei voinut nähdä heitä. Severus ja Lily siellä istuivat pensaiden suojissa.
- Sev, kerro minulle lisää taikamaailmasta, ole kiltti. Lily pyytää.
- Taikamaailmassa on paljon suuria perheitä ja tunnettuja pareja on monia. Severus vastaa.
- Voisiko meistä tulla pari? Lily kysyy.
- Ehkä meistä voisi. Severus vastaa ja istuu lähemmäs Lilyä.
- Haluaisitko sinä olla minun kanssani pari? Lily kysyy.
- Haluaisin. Severus vastaa ja hänen poskensa punertuvat.
Lily suikkaa suukon pojan poskelle.
- Ehkä me olemme pari sitten kun menemme Tylypahkaan.
       Noin kaksikymmentä vuotta tapahtuman jälkeen Severus istuu työhuoneessaan ja miettii Lilyn sanoja. He olivat olleet yhdessä noin kahden viikon ajan, mutta sitten Severus oli pilannut kaiken. Hän oli mennyt parin luihus kaverinsa kanssa sen Potter ääliön luo ja kironnut hänen nenänsä täyteen finnejä. Lily oli suuttunut ja Severus oli erehtynyt haukkumaan häntä kuraveriseksi. Se oli ollut Lilylle viimeinen pisara. Hän oli eronnut Severuksesta ja kostoksi mennyt naimisiin Potterin kanssa. Riidan jälkeen Lily ei ollut enää puhunut hänelle. Mutta Severus piti kaikki heidän halaukset ja suudelmat pysyvästi mielessä.

DIY; Rohkelikko viiri

Tarvitset:
- punaista ja keltaista kartonkia
- kynän
- sakset
- liimaa (puuttuu kuvasta)
- pitkän coktailtikun
- rohkelikon vaakunan

1.) Ota punaisesta kartongista A5 kokoinen pala ja piirrä siihen kolmio. (Ala kulmista ylös keskelle)

2.) Leikkaa kolmio irti.

3.) Taita kolmion leveämmästä päästä n. etusormesi paksuinen taitos.

4.) Leikkaa taitosta niin ettei se mene kolmion yli.

5.) Liimaa coktailtikku taitoksen sisälle.

6.) Leikkaa keltaisesta kartongista n. peukalosi paksuisia suikaleita ja liimaa ne kolmioon raidoiksi.

7.) Leikkaa vaakuna irti paperista.

8.) Liimaa se kartongille jotta siitä tulisi tukevampi.

9.) Leikkaa se irti.

10.) Liimaa vaakuna viiriin haluamaasi kohtaan. Valmis!

Saman voit tehdä muille tuville, mutta vaihda värit ja vaakuna. (Puuskupuh- musta/keltainen, Luihuinen- vihreä/hopea tai harmaa, Korpinkynsi- sininen/pronssi tai sininen/hopea)

fanfic; RAKASTAN SINUA (K13)

Rakastan sinua (K13)
Paritus: Harry ja Draco (drarry)
Huom! En omista hahmoja tai tapahtumapaikkoja. Ne ovat Rowlingin. Vain tarinan kulku on minun.
(Sisältää itsetuhoisuutta. Lue omalla vastuulla!)

Harry istui Kielletyn metsän reunalla ja kuunteli kohtalottarien uusinta biisiä. Samalla hän odotteli viestiä. (Toisen velhosodan jälkeen kännykät olivat yleistyneet velhomaailmassa.) Lopulta Harryn kännykkä kilahti ja hän sai viestin;
Hilleri: Ketään paikalla?
HarryP: Joo
Hilleri: Ootko Tylypahkassa?
HarryP: Joo, Istun Kielletyn metsän reunalla.
HarryP: Ootko sää?
Hilleri: Joo oon.
Hilleri: Ollaanko 5 kysymystä?
HarryP: Ollaan vaan. Aloita sää.
Hilleri: Okei.
Hilleri: Mikä on sun lemppari bändi? 

HarryP: Älä naura mutta vanhat kunnon Kohtalottaret on mun suosikki.
Hilleri: Eikä! Ne on myös mun suosikkeja HarryP: Wau!
Hilleri: Okei seuraava kysymys. Lempi huispausjoukkue?
HarryP: Kadlein Kanuunat, kai?
Hilleri: Taas sama! ;)
HarryP: Oikeesti? Ei voi olla!
Hilleri: No on on ;)
HarryP: okei, uskon. Seuraava kysymys Hilleri: Mikä sun nimi on?
HarryP: Sanon jos sanot itsekin.
Hilleri: Oon Malfoy. Draco Malfoy. 

HarryP: Oon Harry Potter.
Hilleri: 4. kysymys. Onko totta et oot homo?
HarryP: Tota... Ööh... No joo. Taitaa olla.
Hilleri: Tiiätkö missä Luihuisten oleskeluhuone on? ;)
HarryP: Oon käyny siellä höhlä. ;)
Hilleri: Selvä. Puhdasverinen.
HarryP: Mitä??
Hilleri: Tiedät missä ovi on. Salasana on puhdasverinen.
HarryP: Okei.
     Harry nousi ylös ja lähti linnaa kohti. Hän oli menossa Draco Malfoyn luo. Suoraan sanoen hän oli innoissaan, sillä oli jo kauan ollut lääpällään Dracoon. Ainakin 6. luokalta asti. Voisiko olla, että Draco oli myös homo ja hän pitäisi Harrysta.
     Ajatuksissaan Harry oli kulkenut luihuisen ovelle asti ja päässyt sisään. Oleskeluhuone ei ollut muuttunut sitten viime käymältä. Hän etsi katseellaan Dracoa, kun joku peitti hänen silmänsä ja kysyi laiskalla äänellä:
- Arvaa kuka?
- Draco! Harry huudahti otti kädet silmiltään ja kääntyi ympäri. Siinä Draco seisoi. Ilmielävänä hänen edessään. Heidän välillään oli ehkä 2 tuumaa matkaa ja he vain lähenivät toisiaan. Ja silloin he suutelivat. Ensimmäisen kerran. Draco erkani suudelmasta, otti Harryn kädestä ja veti hänet sohvalle. Ja siinä he makasivat monta tuntia Dracon silitellessä Harryn hiuksia.
- Arvaa mitä Potter. Draco lopulta rikkoi hiljaisuuden. Olen tainnut rakastua sinuun.
- Kuule Draco. Harry sanoi. Minä olen rakastunut sinuun jo 6. luokalla.
Sen kuullessaan Draco kumartui suutelemaan nopeasti Harryn otsaa ja kysyi sen jälkeen:
- Olemmeko me nyt virallisesti pari?
- Taidamme olla. Harry vastasi.
     Kolme päivää myöhemmin Harrylle iski masennus. Hän kaipasi hirvittävän paljon Hermionea ja Ronia. Hän kaipasi heitä niin paljon, että päätti lähteä vähitellen heidän luokseen. Hän pyysi Oljon luokseen ja sanoi hänelle:
- Oljo tuo minulle puukko.
Oljo toi puukon ja Harry viilsi itseään sillä. Se tuntui hyvältä. Kuin mikään ei olisi enää vaivannut häntä. Hän viilsi toisenkin kerran ja nautti kaikesta. Hän jatkoi viiltelyä monen päivän ajan kunnes masennus voitti ja hän viilsi liian syvän haavan ja hänen ranteestaan vuosi verta hyvin paljon.
- Oljo käy hakemassa Draco! Harry ulvoi poikien vessan lattialla.
Kuului poksahdus ja oljo oli rientänyt Dracon luo. Oli kulunut 10 minuuttia kun Draco saapui.
- Draco herra ei ollut uskoa herrani. Oljo mulkaisi Dracoa.
- Harry mitä sinulle on käynyt. Draco hätääntyi nähdessään verisen lattian ja Harryn lammikon keskeltä ranne auki.
- Anna anteeksi Draco! Harry sanoi. Masennus otti vallan ja päätin viillellä itseäni ja viilsin liian syvältä ja olen kuolemaisillani.
- Harry älä kuole! Ole kiltti. Draco alkoi itkemään. 

- Draco minä rakastan sinua. Harry kuiskasi viimeisillä voimillaan ja sitten hän kuoli. 

- Minäkin rakastan sinua. Draco sanoi, otti sauvansa ja lausui viimeiset kaksi sanaansa. 

- Avada kedavra. 

Ja niin vihreän valon saattelemana hän makasi lattialla rakkaansa vieressä.