fanfic; PETTURI 2.OSA

Petturi
Paritus: Dramione+Ron
Huom! En omista henkilöitä tai tapahtumapaikkoja vaan ne ovat Rowlingin luomia. Vain tarinan kulku on minun.

2.Osa

Hermionen jalat olivat alkaneet jo puutua, kun Ron viimein töksäytti:
- Mitä sinä täällä teet? Onko se liero lumonnut sinut?
- En oikein muista mitään mitä on tapahtunut. Hermione valehteli, sillä ei halunnut sekoittaa Dracoa ja Scorpiusta tähän.
- Valehtelet! Ron sanoi ja sylki naisen jalkojen juureen.
- En ihan totta! Minä en valehtele! Hermione sanoi tomerasti.
- Sinä valehtelet! Ron toisti ärtyneenä. Samassa Hermione tunsi raipan sivalluksen jaloillaan ja hänen silmänsä sumenivat hetkeksi. Ronin loitsiman raipan isku oli ollut niin kova, että jaloissa tuntui olevan sota.
- Ron kulta minä...
- Hiljaa! Älä sano minua kullaksesi, jos et oikeasti tarkoita sitä.
- Kyllä minä...
- ÄLÄ VALEHTELE! Ron huusi niin että sylki roiskui. Olen tarkkaillut sinua. Käyt täällä aina, kun on tilaisuus. Olet täällä paljon onnellisemman näköinen, kuin kotona Kotikolossa.
- Ron ihan oikeasti minä.
- ENKÖS MINÄ JO KÄSKENYT OLLA HILJAA!
Hermione alkoi itkeä hiljaa. Hän ei enää kestänyt Ronin huutoa, joten hän ajattelematta istahti pölyiselle lattialle ja tajusi liian myöhään mitä oli tehnyt.
- Tainnutu! Ron huusi ja kaikki pimeni.
    Luultavasti yöllä Hermionen maailma valaistui ja hän tajusi olevansa edelleen hämärässä huoneessa, jonne Ron oli tuonut hänet. Hän näki oven menevän kiinni muttei ehtinyt reagoida mitenkään ennen kuin jo kuului avaimen kääntyminen lukossa.
"Nyt hän jätti minut tänne ja menee itse luultavasti Kotikoloon Rosen ja Hugon luo." Hän ajatteli ärtyneenä.
"Eikä minulla ole mitään, jolla saada Dracoon yhteyden. Paitsi, jos Ron ei ole tyhjentänyt taskujani minulla pitäis olla kännykkäni viittani taskussa ja voin lähettää Dracolle viestin."
Hän tutki taskunsa ja huomasi ilokseen kännykän olevan siellä. Hän otti sen ja aloitti kirjoittamaan.
Hermione/ Tule äkkiä kellarikerrokseen. Olen täällä missä isäsi piti sinua kfnlf
Hän ehti painaa lähetä nappia ennen kuin Ron oli riistänyt puhelimen häneltä.
- Kuule nainen! Ron huusi raivoissaan. Vai yrität sinä karata. Saat nähdä mitä tapahtuu pelastajallesi, kun hän tulee tänne.
- Eiih.. Ole kiltti Ron. Älä tee hänelle mitään.
- Niinhän sinä luulet.. Saat vielä nähdä. Hän sanoi ja nauroi kammottavasti, kun tallasi kännykän säpäleiksi ja poistui huoneesta.
Hermione konttasi epätoivoissaan sängylle, painoi päänsä tyynyä vasten ja itki itsensä uneen.
     Aamulla Hermione heräsi ja kummasteli missä mahtaa olla. Kun hän näki tallotun kännykkänsä illan ja yön muistot palasivat hänen mieleen ja hänen poskelleen vierähti kyynel. Miten Ron saattoi tehdä jotain näin kamalaa hänelle.