fanfic; PETTURI 3.OSA

Petturi
Paritus: Dramione+Ron
Huom! En omista hahmoja taikka tapahtumapaikkoja, vaan ne ovat Rowlingin. Vain tarinan kulku on minun.

3.osa

Hermione ei tiennyt paljonko kello oli, mutta hän kuuli oven ulkopuolelta ääniä.
- Hermione! Joku huhuili. "Se on Draco." Hermione ajatteli.
- Draco olen täällä! Hän huusi. Hermione kuuli juoksu askelia ja pian ovi jo aukesikin.
- Draco! Hän huudahti ja juoksi miehen syleilyyn.
- Mitä sinä täällä teet? Draco kysyi.
-Ron otti minut vangiksi ja... Voi ei, hän aikoi tehdä sinulle jotain. Sinun täytyy paeta Scorpiuksen kanssa.
- Mutta en voi jättää sinua tänne yksin. Draco sanoi ja katsoi syvälle Hermionen ruskeisiin silmiin.
- Etkä jätäkkään. Ronin ääni kuului ovelta. Tainnutu! Draco lyyhistyi Hermionen jalkojen eteen ja hän nyyhkäisi. Hänen täytyisi pärjätä yksin, ilman Dracon apua. Ron käveli Hermionen luo ja otti muitta mutkitta kiinni tämän ruskeasta hius pehkosta.
-ISTU! Hän komensi Hermionea.
- Entäpä jos en. Hermione sanoi uhmakkaasti ja katsoi miehen vihasta vääristyneitä kasvoja.
- Sitten saat nähdä tuon niljakkeen kärsivän. Ron vastasi. Hermione ei uskaltanut väittää enää vastaan vaan istuutui lattialle, mutta vältti nyt Ronin silmiin katsomista.
- Selitä!
- M-mitä minun täytyy kertoa sinulle? Hermione kysyi arasti.
- Tiedät kyllä!
- M-mutta minä en muista mitään. Hermione yritti.
- Älä valehtele minulle senkin ämmä! Sinä olet ollut täällä aivan tietoisena tekemisistäsi, etkä minään noiduttuna orjana! Ron ärähti ja sivalsi Hermionea taika raipallaan. Hermione vinkaisi. Hänen täytyisi saada Dracon sauva, jotta voisi herättää Dracon ja saada hänet lähtemään Scorpiuksen kanssa. Mutta miten. Ron seisoi siinä edessä ja vaati totuutta ja Scorpius tulisi pian kotiin Bellatrixin luota. Jos Ron tekisi pahaa Scorpiukselle.. Sitä Hermione ei kestäisi. Hänen täytyi pitää Ron poissa äsken kuulemastaan nimestä, jottei tämä tajuaisi, että Rosella ja Hugolla on velipuoli.
- En voi kertoa kaikkea ilman Dracoa. Hermione sanoi hiljaa.
- Hyvä on, Ron sanoi, herpaannu.  Draco nousi ylös ja otti taikasauvansa.
- Älä yritäkkään Malfoy, vangitseous! Dracon ympärille tulivan köydet, jotka sitoivat hänet niin ettei hän voinut enää loitsia.
- Minä vielä kostan tämän Weasley. Draco ärisi.
- Hui ku pelotta! Ei taida Malfoy tietää, että olen Taikaministeriön toiseksi paras aurori. Ron sanoi korottaen ääntään loppua kohden.
- Hei lopettakaa kumpikin! Hermione huusi. Miehet hiljenivät, mutta Ron rikkoi hiljaisuuden.
- No nyt, kertokaa mitä tämä on. Miksi vaimoni juoksee yhtenään Malfoyn kartanolla ja näyttää iloiselta ja tullessaan kotiin sulkeutuu huoneeseensa?
Hermione ja Draco katsahtivat toisiaan. Mitä he voisivat vastata.
- VASTATKAA! Ron karjui niin, että sylki roiskui.
- No, ensinnäkin, minä taidan ... Hermione mutisi loppua kohden niin hiljaa, ettei siitä kuullut mitään.
- Puhu kunnolla!
- Minä taidan rakastaa Dracoa. Hän sanoi ja nosti päätään ylöspäin niin, että näki Ronin kasvot.
- Sinä sanoit MITÄ?!?
- Sanoin, että rakastan Dracoa. Jos se ei menen kaaliin en voi sille mitään. Minä lähden nyt ja otan UUDEN mieheni mukaani. Hermione sanoi tomerasti ja nousi lähteäkseen.
- Sinä et mene mihinkään! Ron huusi ja sivalsi Hermionea raipalla.
- Vastaat jokaiseen kysymykseeni onko selvä?!?
- Luuletko että..
- ONKO SELVÄ!
- Hyvä on! Hermione istuutui uudelleen ja hivuttautui lähemmäs Dracoa, mutta Ron asetti jalkansa heidän väliinsä.
- Pysy siinä! Hermione pysähtyi ja katsoi Roniin.
- Kuka on se pieni poika, jota te kutsutte Scorponeksi.
- Hänen nimensä on Scorpius ja hän on minun 5-vuotias poikani. Draco sanoi kiristellen hampaitaan ärtyneesti. Häntä kuvotti, että Ron oli tahallaan sanonut hänen poikansa nimen väärin. Itse asiassa häntä kuvotti koko Weasley. Mitä hän oli tunkemaan tänne ja kaiken lisäksi sitomaan hänet, Draco Malfoyn?
- SINUN... 5-VUOTIAS... POIKASI!?! KUKA ON TÄMÄN POJAN ÄITI!!!
- M-minä.. Hermione kuiskasi arasti ja katsahti Dracoon, joka hymyili hänelle rohkaisevasti.
- Ja olen itseasiassa ylpeä hänestä. Hän jatkoi jo varmemmalla äänellä.
- SINÄ!! JA VIELÄ YLPEÄ?? TIETÄISIT MILTÄ MINUSTA ON TUNTUNUT, KUN OLEN NÄHNYT SINUN OLEVAN TÄÄLLÄ, TIETÄISIT MILTÄ ON TUNTUNUT, KUN OLET TULLUT KOTIIN MIELI AIVAN MAASSA, TIETÄISIT MILTÄ ON TUNTUNUT KATSELLA, KUN OLET SUUKOTTANUT NÄITÄ NILVIÄISIÄ JA KOTONA ET EDES HUOMIOI MEITÄ!! SE ON OLLUT AIVAN KAMALAA TIEDOKSESI! JA KAIKENLISÄKSI OLEN JOUTUNUT TÄHÄN ASTI SALAAMAAN TIETONI SINULTA!! -Sinä, sinä olet tarkkaillut minua! Olet hirveä!
- MITÄ MINÄ SINUN TUNTEISTASI ENÄÄ VÄLITÄN?!? HALUAN VAIN KOSTONI!
- Ei, sitä sinä et saa. Hermione sanoi uhmakkaasti ja siirtyi Dracon eteen. Tapat samalla minut.
- MINULLE ON AIVAN SAMA MITÄ JOUDUN TEKEMÄÄN!
- Ajattele Rosea ja Hugoa!
- AJATTELE ITSE ENNEN, KUIN MENET JA TEET LAPSEN MALFOYLLE! Hermione katsoi Ronia kauhuissaan. Miten hän saattoi huutaa hänelle noin.
- Kauan olet käynyt täällä! Ron kysyi ja mulkaisi Hermionea.
- H-Hugon syntymästä. Hermione kuiskasi.
- Miten saatoit? MITEN SAATOIT NÄIN VAIN JÄTTÄÄ PERHEESI!!?
- Olen jo sanonut! Rakastan Dracoa, olen rakastanut jo lähes 6 vuotta.
- JA SILTI OLET KOTONA, NIIN KUIN MITÄÄN EI OLISI TAPAHTUNUT!!
- Kotikolo ei ole kotini! Ei ole ollut 6 vuoteen! Kartano on uusi kotini!
- Nyt on aika kiduttaa UUTTA miestäsi. Keholeijus! Ron leijutti Hermionen ilmaan ja tämä joutui katsomaan, kun Ron kidutti Dracoa.
- Ron kiltti, älä tee sitä!! Hermione kiljui katon rajasta, mutta Ron oli täynnä vihaa, eikä hän kuunnellut Hermionea.